Moi!
Tämän postauksen kirjoittaminen on tuntunut kauheen vaikealta ja oon yrittäny pitää koko blogin poissa mielestä yli kaksi kuukautta. Jossain vaiheessa haluan kuitenkin tämän tehdä, joten...
Oon ollu Suomessa jo yli kaksi kuukatta. Lähteminen oli hirveää, perheen ja kavereiden hyvästely hirveää, mutta oli ihanaa nähdä perhe kymmenen kuukauden jälkeen.
En tiiä miksi en oo kesäkuussa julkaissut postausta, jonkä olin kirjoittanu kaksi viikkoa ennen lähtöä. Se teksti kuvaa sen verran hyvin mun silloisia fiiliksiä, että haluan laittaa sen tähän alle.
_______________________________________________________________________________
12.6.2015
Moikka!
Mun aika täällä vähenee päivä päivältä, eikä mun paluuseen ole enää edes kahta viikkoa. Tuntuu todella hurjalta, eikä mulla oikein ole sanoja kuvaamaan mun fiilistä. Kaikki täällä kyselee että ootatko kotiinpaluuta ja että onko kivaa mennä takaisin Suomeen. Noihin kysymyksiin en voi vastata vaan kyllä tai ei. Tottakai on ihanaa mennä kotiin ja nähdä perhe ja kaverit, en malta oottaa että pääsen tekemään juttuja mitä en oo kymmeneen kuukauteen voinut tehdä. Mulla on ikävä mun omaa huonetta ja sänkyä, ruislepää, rasvatonta maitoa ja kesää Suomen kesää.
Mutta...
Oon kymmenen kuukauden ajan rakentanut tänne elämää, tottunut kaikkiin uusiin tapoihin, kouluun ja perheeseen. Musta tuntuu että oon osa tätä perhettä ja mulla on kavereita koulussa. Ainut asia mistä en tällä hetkellä tykkää, on tämä talvi ja pimeät aamut. (okei, ei tämä talvi ja "pimeys" oo mitään siihen verrattuna mitä ne on Suomessa, täällä on tälläkin hetkellä lämpimämpää :D). Mulla ei oo hajuakaan miten saan hyvästeltyä mun perheen ja kaverit, tulee paha olo kun edes ajattelen sitä. Ongelma on se, että en tiedä milloin nään näitä ihmisiä seuraavan kerran, vai näänkö koskaan. Sanon aina kaikille, että tuun kyllä takaisin ja teidän pitää tulla Suomeen, mutta hei, kuinka moni Etelä-Afrikkalainen oikeasti saa matkustettua Suomeen, kun suurin osa täällä ei oo ikinä ennen käynyt Afrikan ulkopuolella.
Nää nyt on näitä. Vielä muutama kuukausi sitten ajattelin että ei mulla oo kovin vaikeaa lähteä täältä. Nyt on vähän erilaiset fiilikset.
Ostin joku aika sitten itselleni uuden matkalaukun. Olin ihan varma, että mulla muuten tulisi ihan liikaa ylipainoa mun matkalaukulle, jotin päätin, että otan kaksi matkalaukkua. Osan tavaroista lähetän. Mulla oli jo valmiina 15kg vaatteita ja kirjoja lähössä seilaamaan kohti Suomea, mutta en tiedä millon nuo tavarat viimein saapuvat Suomeen, vai saapuuko ollenkaan, joten postitan ne vasta kun laukut on pakattu.
Nyt mulla ei pitäisi olla ongelmaa sen suhteen, että mulla olisi liikaa painoa tavaroilla, tai niin tuo vaaka väittää, katsotaan mitä vaaka lentokentällä näyttää, nehän tuppaa vähän vaihtelemaan :D
Mitäs muuta?
Lauantaina juhlittiin isoisän seitsemänkymppisiä. Oon muuten juhlinut tämän vuoden aikana 90-, 80-, ja 70-vuotisjuhlia. Niin ja tietysti omat 18v-synttärit oli silloin kuin olin townshipissä :D Ei tässä oikeastaan ole muuta erikoista tapahtunut. Kaikki kaverit stressaavat kokeita, itse en vaivaudu. Tein tänään viimeisen kokeen, viimeisen viikon pidän vapaata. Koulupuku pitää palauttaa koululle, eli ehkä käyn vielä edellisenä päivänä ennen lähtöä koululla samalla hyvästelemässä kaikki.
Viime sunnuntaina kävin viimeisen kerran kirkossa. Pastori sanoi mulle muutaman sanan ja myöskin halusi siunata. Itkuhan siinä tuli host-äidille, pastorin vaimolle ja mulle kun näin muiden itkevän. Kirkkoa ei tuu ikävä, vaikkakin paljon mukavampaa tuolla oli käydä mitä suomalaisissa kirkoissa.
Huomenna tänne on tulossa sukulaisia ja muita hostien tuttavaperheitä, joiden kanssa oon ollu tän vuoden aikana tekemisissä, ei tarvitse hyvästellä kaikkia enää erikseen.
Viimeinen viikonloppu siis. Viikon päästä oon luultavasti jonkinlainen hermoraunio, 10 kuukautta sitten lähtiessäni ainakin olin, ja tämä tulee olemaan vielä vaikeampaa.
_______________________________________________________________________________
Semmosia ajatuksia mulla sillon siis oli :D Nuo kaikki tuntuu nyt niin kaukaisilta, mutta silti muistan nuo tuntemukset hyvin.
Puhuin tuossa, että tuttavat ja sukulaiset tulee hyvästeleen mua, ja kaikki tulikin, mutta mun yllätykseksi sinne tuli myös paljon mun kavereita, ja oli tosi ihanaa nähdä niitä. Sain kaikilta paljon pieniä esineitä muistoksi, ja mulla oli siellä tosi kivaa, vaikka olikin tosi haikeaa.
Matkatavaroiden ylipainoa kans jännitin, mutta osan sain siis lähetettyä postissa, ja mulla oli kaksi noin 20 kilon laukkua + käsimatkatavarat, joten mitään ongelmia ei tullu.
Viimesenä iltana ennen lähtöä kävin koululla hyvästelemässä kaikki, ja illalla mentiin perheen kanssa perhettuttujen luokse viettämään iltaa ja tekemään pizzaa.
Lähtöpäivänä lähdettiin aamulla jonnekkin tunnin ajomatkan päässä olevaan museoon, jossa oli ravintola, ja sinne tuli vielä läheisimmät sukulaiset, siellä siis hyvästelin vielä ne ja sen jälkeen ajettiin Johannesburgiin, jossa meillä oli viimeinen braai erään tuttavan luona. Sitten kun masut oli täynnä, ja taskut täynnä biltongia (Etelä-Afrikkalaista kuivaalihaa) ajettiin perheen kanssa lentokentälle, Hyvästelin perheen lentokentällä, mun lento lähti 20.6.2015 klo 23.15 ja siihen mun vaihtovuosi päättyi.
Lentokoneessa mulla kuitenkin tuli semmonen olo, että ihanaa mennä kotiin ja Suomeen, ja Amsterdam-Helsinki -lennon odotin malttamattomasti laskeutumista. Ei sitä tunnetta voi kuvailla, kun näkee rakkaat ihmiset niin pitkän ajan jälkeen.
Teen mahdollisimman pian erillisen postauksen, jossa kerron vielä mun sopeutumisesta takaisin Suomeen ja mun vuodesta kokonaisuudessaan. Jos alkaisin kertomaan niitä asioita tässä, tästä tulis ihan liian pitkä :D
Eipä tässä muuta siis tällä kertaa :)
-Anna
